Loppu häämöttää!

Tahan sita on tultu. Ei enaa edes kahta kuukautta. Tuntuu oudolta miettia, etta en valttamatta tule enaa ikina tapaamaan ystaviani, jotka tapasin taalla Milwaukeessa tai koko Yhdysvalloissa yleensakaan. Mutta mennaampa suoraan asiaan eli mita sita on tullu tehtya viimeset 3 kuukautta.
          No ei ainakaan ole tullut kirjoitettua blogia (anteeks aiti :*). Oon varmaan joka ikisessa paivityksessa sanonut etta "on taas pitka aika edellisesta" niin  jatampa sen nyt sanomatta. Anteeksi joka tapauksessa jokaiselle joka on toivonut paivitysta useemminkin, johon en ole pystynyt kiireisista tai motivaatioillisista (onko toi ees sana) syista. Tasta syysta jatan huonot vitsit ja turhat jutut vahemmalle ja kerron mita olen oikeasti tehnyt.

        Helmi-Maaliskuun vaihteessa paasin orientoimaan muiden vaihto-oppilaiden kanssa tulevia vaihto-oppilaita. Tunsin itseni jopa viisaaksi kun sain erittain helppoja kysymyksia vaihtovuodesta. Tapasin myos tyton nimelta Lexi, joka on viettamassa tulevan vuotensa hanen sanoin "Åbo:ssa". Ruotsintaidottomille: Åbo on ruotsalaisten nimike Turulle. Eli han viettaa vaihtovuotensa Turun saaristossa, ruotsinkielisella alueella. Talle viikonloppu tapaamiselle ei siis ollut mitaan suurempaa ideaa kuin orientoituminen. Erittain paljon vapaa-aikaa seka aikaa syoda hyvaa (ilmaista) ruokaa. Viikonlopun jalkeen keittiovaki tiesikin jo nimet ja naamat ulkoa.

              Maaliskuun 14. paiva (perjantai) vietimme Senior Skipday paivaa koulussa, eli koulun vanhimpien oppilaiden ei tarvinnut osallistua koulutoimintaan tana paivana. Tama toimi itselleni hyvin kun paasin syomaan lounaan ystavieni kanssa suosikkipaikassani Chipotlessa. Taman jalkeen alkoi jalleen uusi vaihto-oppilas tapaaminen. Tama tapaaminen tosin oli vain Yhdysvaltoihin tulleille vaihto-oppilaille. Suuntasimme lahelle Wisconsinin paakaupunkia sijatsevaan kaupunkiin Whitewater. Taalla tapaamisessa meilla oli omat hostperheet ja -sisarukset. Itse sain hostveljekseni pojan nimelta Caleb. Meidan valinen kemia loksahti paikoilleen samantein ja sain hanesta erittain hyvan kaverin! Han on hyvin lahjakas lahes kaikessa. Han osasi laulaa (hanella oli myos laulu- ja soittokilpailu lauantai aamuna jossa han paasi jokaisessa esityksessa seuraavalle tasolle), han pelaa baseballia ja jalkapalloa ja on molemmissa joukkueensa kapteeni. Naimpa vietimme yhteiset hetkemme pitkalti musiikin parissa. Tosin alkoi tallaiselta multakurkulta tuntua pahalta kun vieressa lauloi "ammattilainen".

Kuvassa mina ja Caleb

          Koulussa Sports Marketing aineessa teimme kouluretken Lambeau Fieldille eli osavaltion oman amerikkalaisen jalkapallojoukkueen Green Bay Packersin stadionille. Too bad etten paassyt itse pelia katsomaan mutta stadionin nakeminen ja kentalle kaveleminen toi sen todellisen fiiliksen.

Edellisena paivana oli juuri satanut lunta, eli nurmikkoa ei nakynyt. Lumi on kuitenkin tullut erittain tutuksi Green Bay Packersille ollessaan pohjoisin NFL joukkue.

         Pari paivaa myohemmin viikonloppuna ohjelmassa oli menna Comedy Sportz nimiseen komedia tapahtumaan. Comedy Sportzia voisi kuvailla Putous televisiosarjan ensimmisilla 40 minuutilla. Eli lavalla oli koomikoita ja nayttelijoita joiden tarkoituksena oli saada yleisonauramaan (obviously). Erilaiseksi taman teki kuitenkin se etta yleiso sai paattaa, mista asioista he vitsailivat. Sain siis tanne kutsun eraalta rouvalta Rotary-klubistani. Paastyani sisaan hostperheeni kanssa, loysimme taman julisteen jossa luki: "Welcome Otto from Finland" (Tervetuloa Otto Suomesta). Tassa kohtaa tiesin etta nyt on joku pielessa. Kuitenkin menin rohkeasti sisaan ja istuin paikalleni ja show alkoi normaalisti. Noin puolessa valissa koomikot sanoivat etta tarvitsevat apua yleisosta, MUTTA hanen ystavana/perheensa ei saa pakottaa hanta menemaan sinne, tama on katsojan oma paatos. Joka tapauksessa he ensin sanoivat "Is here our birthday boy Alex? Do you want to come show your skills?" (Onko katsomossa syntymapaiva sankari Alex? Haluaisitko nayttaa taitosi meille?) Katsomosta kuului kova karjaisu "Heellll No!". Sitten he kysyivat, etta no onkos taalla Otto Suomesta? Haluaisitko sina tulla lavalle? 4 henkiloa Rotary-klubista, ensimmainen ja tamanhetkinen perheeni nousi pystyyn ja huusivat: Kylla han haluaa! Kylla han haluaa! Ei ollut omavalinta mutta kylla sinne lavalle mentiin. Tarkoituksenani oli tehda aanitehosteet heidan esitykseensa, johon yleiso antoi aiheeksi "Skydiving" eli kutsutaanko sita nyt sitten ilmasukellukseksi vai mikska suomeks? Meni ihan hyvin ja minulle ehdotettiin tyota Hollywoodiin, mutta uskon ettei Roosa olisi antanut lupaa jotenka sanoin ei tarjoukselle.

            Sitten alkoikin jo neljas eli viimeinen jakso koulua! Tassa jaksossa ohjelmassa on nayttelya ja ohjaamista, pallo ja joukkuepeleja(liikunta), matikkaa seka valokuvausta. Ei liian vaikeeta. Taalla on sanonta "Senioritis" joka tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin High Schoolin vanhimmat oppilaat menettavat motivaationsa taysin eivatka tee koulussa mitaan. Itse en ole tehnyt koulussa mitaan koko vuotena eli itselleni tama sanonta sopii hyvin!

         Olen ollut onnekas paastessani katsomaan NBA-koripalloa pariinkin otteeseen. Viimeisempana pelina Milwaukee Bucks pelasi Indiana Pacersia vastaan. Eli toisin sanoen liigan huonoin (Bucks) ja liigan paras(Pacers) pelasivat vastakkain. Peli oli tiukka ja paattyi 104-102, mutta syyna oli etta Pacers pelasi reservijoukkueellaan eli pelaajilla jotka pelaavat vain helpoissa peleissa....

Sitten tulikin aika menna sukelluskauppaan nappaamaan sukellusvarusteet ja lentaa Etela-Amerikkaan Bonaire nimiselle saarelle Karibialle. Tama matka oli jenkiksi sanottuna "Blast". Yksi elamani parhaista viikoista. Sinne menin noin 15 muun oppilaan seka opettajan ja hanen perheensa kanssa.

Lauantaina 12.4 kello 4.15am alkoi automatka Milwaukeen lentokentalle josta lahti ensimmainen lento Houstoniin, Texas. Houstonin lentokentalla oli n. 3 tuntia aikaa ennen kohti Bonairea lahtevaa lentoa. Tama ensimmainen paiva oli pitkalti matkustelua, mutta illalla oli aikaa syoda paivallinen ja viettaa hieman aikaa porukalla. Paatimme kiiveta puihin ja kerata kookoksia ja juoda niista maitoa, oli herkullista! Yovyimme bungaloissa eli ikaankuin pienissa taloissa, jotka oli tarkoitettu 4 hengelle.
            Lomakohteemme aamupalaa ei voisi tarpeeksi ylistaa. Laajavalikoima, ulkona, merinakoalalla, ei sita enempaa voisi toivoakkaan. Pari ensimmaista paivaa kului oppituntien viimeistelyssa meressa eli emme paasseet viela oikeastaan paljoa tutkimaan merenalaista elamaa kahtena ensimmaisena paivana. Kolmannesta paivasta eteenpain olin vapaa menna tekemaan sukelluksia muiden oppilaiden kanssa vapaasti.
            Ensimmiasesta sukelluksesta lahtien nautin veden alla olemisesta. Se vain tuntuu niin rentouttavalta vain lillua veden alla ja katsella varikkaita kaloja seka koralleja. Sukelluksia teimme noin 3 kertaa paivassa. Kerrallaan vedenalla pystyi olemaan n. tunnin riippuen kuinka syvalle meni. Syvin sukellukseni oli n. 35 metria uponnutta huumelaivaa tutkiessa. Voisin luennoida tasta reissusta niin paljon, mutta koitetaan pitaa lyhyena.
            Muutamaan otteeseen villit delfiinit tulivat uimaan sukellusveneen aaltoihin. Hyppasimme mahalleen veneen lattialle seka koskettelimme delfiinien evaita ja skin. Valitettavasti en saanut valokuvia sukelluksista, joten en voi jakaa kokemuksiani sita kautta.

Bonairella kuljettiin Pickup-truck autojen avulla. Itse istuin enimmakseen tassa takakontissa mukavassa tuulessa ja auringon paisteessa palaen.

Merimaisema

Siella nukuin

Saarelta/hotellilta loytyi paljon villeja iguaaneja, joista sai otettua hyvia kuvia. Tai ite ainakin tykkaan.

Aamupala nakoala

#selfie

Otto ja opettaja

Baari

Jheison. Tarjoilija. Huikee kaveri.

Kuva kertoo enemman kuin tuhat sanaa

            Upean viikon jalkeen koitti lahtopaiva. Haikein mielin sita lahti, mutta sai olla tyytyvainen uusista ystavista ja upeista muistoista. Lensimme Bonairelta jalleen Houstoniin. Taalla kavellessamme pois lentokoneesta saavuimme pisteeseen jossa oli kaksi lippua sanoen:   <---- USA:n kansalaiset tuonne ja muut kanslaisuudet tuonne ------>. Olin porukkamme ainoa muun kansalinen eli jouduin jattamaan ryhmani ja kavelemaan omaan passin tarkastukseen. Taalla minua odotti pitka jono. Jono kulki todella hitaasti. Sitten he paattivat vahentaa 3 tyontekijaa eli jono meni viela hitaammin. Viimein noin 1,5 tunnin odotuksen jalkeen oli minun vuoro valita jono mihin menna odottamaan passintarkistusta, valitsin lyhyimman. Sitten vaihtui minun jononi tyontekija ja sinne tuli joku nuori mies jolla oli ilmeisesti ensimmainen tyopaiva menossa. Siina jonossa odoteltiin sitten seuraavat 30 minuuttia ja sitten oli minun vuoroni.

(Koko keskustelu kaytiin englanniksi mutta teita ajatellen se on kaannetty)
Tyontekija: "Anna passisi, kiitos"
Otto: "Siina olkaa hyva"
Tyontekija katsoo passia, katsoo minua (Otto hymyilee veikeasti), katsoo passia. katsoo minua.
Tyontekija: "Anna sinun DS-2019 paperisi."
Otto: "Anna mita?"
Tyontekija: "Anna sinun DS-2019 paperisi."
Otto: "No mika hel.... on DS-2019 paperi"
Tyontekija: "Tarvitset sita jos haluat tulla takaisin Yhdysvaltoihin"
Otto: "Haluutko lahettaa mut takaisin Bonairelle? Olisin enemman kuin iloinen mennakseni takaisin"
Tyontekija: "Taa homma ei mee tollain nuorimies, taidetaan tarvia poliisia"
Otto: "Prkl"

Kaksi lentokentta poliisia saapuu ja tarttuu minua kadesta ja vie minut suurikokoiseen huoneeseen jossa istui minun lisakseni n. 20 arabimiesta. Taisin nayttaa joltakin hehkulampulta heidan keskella. Ensimmainen asia mita tein oli ottaa puhelimeni ja lahettaa tekstiviesti opettajalleni: "Ummm... Pienia ongelmia... Saattaa kestaa hetken aikaa...". Laitoin puhelimeni taskuuni ja nostin katseeni... VALTAVA kyltti sanoen: "PUHELIMIEN KAYTTO EHDOTTOMASTI KIELLETTY". Ensimmainen ajatus paassani oli joko prkl tai heeeelllll no, en muista kumpi. Kaannyin taman jalkeen hitaasti tarkistaakseni ettei kukaan nahnyt puehlintani ja takanani seisoi tama isokokoinen musta poliisi kasi aseellaan. Kaannyin nopeemmin kuin Lucky Luke pyssya ampuessaan ja yritin esittaa kuin mitaan ei tapahtunut.
       Noin 10 minuuttia tasta poliisi tuli hakemaan minut ja vei minut pieneen huoneeseen jossa oli tummennetut ikkunat eli en nahnyt ulos tasta huoneesta, mutta he nakivat minut. Istuin siella hetken itsekseni kunnes paatin koittaa hauskuuttaa itseani. Valitsin kohteen lasista jossa uskoin jonkun seisovan ja pidin silmani samassa paikkaa, paa hieman kallellaan eteenpain ja hymyilin veikeasti. En katsonut kelloa mutta uskoisin tehneeni tata noin 5 minuuttia kunnes poliisi tuli sisaan ja katsoi minua erittain oudosti. Ehka onnistuin katsomaan hanta juuri oikeaan paikkaan.
       Sitten han alkoi kysella kysymyksia esim. miksi olen taalla? Onko minulla mitaan taka-ajatuksia? Olenko osallistunut murhaan? jne. Minulle alkoi tulemaan nalka kun en ollut syonyt pitkaan aikaan niin kysyin poliisilta: "Hei jäbä, ei teilla sattuis oleen mitaan ruokaa taalla? Armoton nalka." Poliisi katsoi vahan hammastyen ja sanoi etta kay tarkistamassa. Noin 2 minuutin jalkeen han tulee huoneeseen Oreo (Domino)keksien, valipalapatukan seka pillimehun kanssa ja sanoi etta saa kelvata. Niita soin sitten tyytyvaisesti. Kylla kelpas. Sitten taytettiin papereita ja viimein minut paastettiin pois. 3 tunnin taistelun jalkeen.  Ehtona oli etta lahettaisin taman surullisen kuuluisan DS-2019 paperin 30 paivassa, tai minut karkotettaisiin Yhdysvalloista. Taman jalkeen poliisi tuli kattelemaan minut ja sanoi etta oli ilo tyoskennella kanssani, itse vaansin sen saman paankallistuksen ja veikean hymyn ja sanoin: "Toivottavasti emme tapaa enaa." sitten lahdin sanomatta mitaan. Nyt on ollut jo reilut 30 paivaa tapahtuneesta niin taisin selvita...

Tamaan jalkeen oli Rotary konferenssin vuoro. Aika laimea tuon jalkeen. Siella sitten syotiin ja juteltiin ja kuunneltiin enimmakseen Rotary jasenten puhuessa. Lauantain paivallinen syotiin Oshkosh nimisen kaupungin ilmailumuseossa, josta nautin paljon. Upeita vanhoja lentokoneita. Siina oli oikeastaan koko viikonloppu.

Huhtikuun lopulla oli muutto viimeiseen perheeseen. Perheeseen kuuluu isa, aiti seka kaksi poikaa. Perheen kaikilla jasenilla on Iso-Britannian passi, mutta he muuttivat Yhdysvaltoihin 4 vuotta sitten Tanskasta jossa he olivat asuneet viimeiset 16 vuotta. Perheen vanhin poika Alistair asuukin Koopenhaminassa ja kay siella Yliopistoa mutta nuorempi Christian kay minun kanssani samaa koulua ja oli minun hyva kaveri jo ennen muuttoa.

Toukokuun alkupuolella liikunnassa pelasimme koripalloa ja yksi poika paatti potkaista palloa, joka lensi suoraan minua naamaan. Verenvuotoa nenasta ja aivotarahdys. Siina oli pitkalti sen viikon ohjelma eli kotona makaileminen ja nukkuminen.

Perheen kanssa menimme katsomaan baseball pelia jossa Milwaukee Brewers pelasi kuuluisaa New York Yankeesia vastaan! Peli oli mielenkiintoinen ja naimme monta "legendaarista" pelaajaa joista itse en ollut ikina kuullukkaan mutta peli oli edelleen mielenkiintoinen. Brewers voitti pelin lopulta 5-4.

Kun vaihto-oppilaiden viralliset tapahtumat tulivat paatokseen paatimme kehittaa jotain itseksemme. Paatimme menna katsomaan Jason Deruloa livena Milwaukeen legendaariselle The Rave nimiseen tapahtuma taloon. Itse odotin enemman Cash Cash nimisen musiikkiryhman esitysta. He olivat Guy Sebastianin kanssa Derulon Warm-uppeja. Keikka oli erittain hyva ja oli mukava nahda muita vaihtareita ehka viimeisen kerran!

Viime perjantaina suuntasin ensimmaisen perheeni hostsiskon MacKenzien kanssaSix Flags Great America nimiseen huvipuistoon. Huvipuisto oli valtava. Kaikki Six Flags nimiset huvipuistot ovat kuuluisia heidan vuoristoradoistaan ja kokeilimme Kenzien kanssa jokaikista! Oli hieman erilaisia kuin mita on suomessa.

En itse kuvaa ottanut mutta sellanen

Kylla siina oli tekstia tehda kaikki iloseks tai vahemman iloseks! Kiitos paljon lukemisesta ja kuulemisiin!

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Huhuuu pitkasta aikaa paatin tanne tulla paivitteleen tekemisia! Kerennyt taas paljon tapahtumaan mm. perheen vaihdos, jouluhassakat ja unelmien tayttymys!

Viikko 51

Kun jalkapallo kausi loppui ei ole ollut mitaan vakituista harrastusta, mutta kaverit pyysi mukaan heidan indoor-soccer joukkueeseen. Eli kyse on jalkapallosta jota pelataan ikaan kuin jaakiekkokentalla. Eli korkeat laidat ympari kenttaa. Alusta oli toki (teko)nurmikko. Suurinosa joukkueesta oli koulun jalkapallojoukkueesta ja pelasimme muiden koulujen oppilaita vastaan. Ensimmainen peli oli enemmankin totuttelua kun en edes saantoja tiennyt. Joukkueestamme kertoo paljon se etta peli piti keskeyttaa 20 minuuttia ennen pelin oikeaa loppua koska joukkueiden valilla oli liikaa tappelua. Taman pelin jalkeen pari kaveriani paattivat nayttaa minulle driftaamisen saloja suuren lumimyrskyn kunniaksi koulun pihassa. Taalta lahtiessamme vilkkuvat sinipuna valot pysayttivat meidat koska olimme olleet yksityisella alueella. Hups. Itsella oli lieva paniikki, koska pelkasin joutuvani ongelmiin mutta kaikki paattyi hyvin ja yha taalla ollaan!

Viikko 52

Jouluviikko! Voidaan alottaa silla etta sain enemman lahjoja mita olen ikina saanut! Tuli vaatteita, karkkia ja mm. koulutarvikkeita. Jouluaamuna avasimme oman perheen lahjat, jonka jalkeen suuntasimme hostisani vanhemmille. Siella soimme tuhdin aamupalan ja avasimme lisaa lahjoja. Kiersimme viela kaikilla sukulaisilla ja kaikkialta tuli vain lisaa ja lisaa lahjoja ja joka paikassa piti myos syoda.

Viikonloppuna Mark niminen herra Rotary klubistani vei minut hanen tyopaikalleen eli Wisconsinin korkeimpaan rakennukseen! Oli loisteliaat nakymat koko Milwaukeen kaupunkiin.

 

Paasin tutustumaan Helim Park nimiseen rakennukseen. Eli tama Helium Park on tehty kokonaan trampoliineista ja pehmusteista. Sait hyppia ympari seinia ja pelata koripalloo ja vaikka mita! Tunsin itseni pieneksi pojaksi joka hyppi innoissaan kuin ilmapallo veikee hymy naamalla.

Viikko 2

Oli aika vaihtovuodesta kun piti suorittaa ensimmainen perheen vaihdos. Tama oli ehdottomasti vaikein kohta vaihtovuodesta tahan mennessa. Ensimmainen perhe oli hyvin minunlaiseni ja tiesin jo entuudestaan etta toinen perhe ei tule olemaan paljoakaan samanlainen. Mutta tama toimenpide piti suorittaa ja yha ollaan elossa eli kaikki hyvin!

Yksi suuri ero Yhdysvalloilla ja Suomella on, etta kun ulkona on "liian" kylma, koulu perutaan ja oppilaat pysyvat kotona. Olen paassyt nauttimaan naista paivista kolme kertaa mika on enemman kuin Suomessa ikina!

Maailmankuulu P!nk artisti tuli esiintymaan Milwaukeehen ja Christine niminen nainen Rotary klubistani halusi ottaa minut mukaan talle keikalle. Tama oli ehdottomasti yksi parhaista paivista taalla. Seuraavan aamunlehdessa hehkutettiin etta tama oli P!nkin kaikkien aikojen paras keikka. Lava oli suuri ja yleiso lahti erittain hyvin mukaan kaikkeen. Kuuluin itse siihen 1% joka ei ollut keski-ikaisia naisia talla keikalla.

Oli aika jalleen joka perjantaiselle indoor soccer pelille joka voitettiin 25-2. Fakta, etta mina, Otto, tein maalin tassa pelissa kertoo paljon pelin tasosta. Ystavani David ajoi minut peliin ja pari kommellusta kavi jalleen. Edellisena yona oli satanut vetta, ja yleensa kun vesi ja pakkanen yhdistetaan syntyy jaata. Joten kun olimme vaihtamassa kaistaa Milwaukeen vilkkaimmalla kadulla menetimme auton hallinnan ja pyorimme 360 astetta. David huusi koska pelkasi auton puolesta mutta mina nauroin koska se oli kuin huvipuistossa olisi ollut! Mitaan ei tapahtunut ja niinkuin aiemmin jo sanoin, edelleen ollaan elossa eli kaikki hyvin! Pelin jalkeen kun olimme menossa syomaan Wendy's nimiseen hampurilais ravintolaan menetimme jalleenkerran auton hallinnan hillittomassa kurvissa (heh jos joku tajusi) ja tormasimme rauta aitaan. Autosta lahti palanen renkaan ylapuolelta mutta ihmisvaurioita ei tapahtunut.

Viikko 3

Indoor soccer peli paattyi 15-2 voittoon ja minun yhden ottelun maaliputki katkesi.

Sunnuntaina Dave niminen herra Rotary klubistani otti minut mukaan pienelle lennolle. Han omistaa oman pienlentokoneen ja oli kuullut etta itse haluaisin tulla lentajaksi vanhempana. Tama oli siis ensimmainen kosketus lentokoneen ohjaamon kanssa ja olen aina tiennyt etta ohjaamossa on ihan liikaa nappuloita mutta niita oli jopa viela enemman kuin luulin. Lensimme pohjoiseen Green Bay nimiseen kaupunkiin jonne kestaa autolla noin 1,5 tuntia, mutta lentaen saavuimme sinne 23 minuutissa.

Viikko 4

Indoor soccer peli jalleen ja kova peli 12-9. Kovasta pelista huolimatta aloitin uuden maaliputken!

Ystavani Katie koulusta oli lahdossa seuraavana keskiviikkona puolenvuoden vaihtoon Espanjaan joten jarjestimme hanelle yllatysjuhlat ja han oli erittain iloinen tasta yllatyksesta!

Viikko 5

Viikko alkoi surullisesti kun kuulin ensimmaisen hostaitini Sherrien isan kuolleen. Han oli ollut pitkaan jo huonossa kunnossa joten tama oli odotettavissa. Mutta se on aina surullinen asia vaikka kuinka olisi tiedossa. Eli viikolla oli niin muistajaiset kuin hautajaisetkin. Oli mukava nahda edellista perhetta pitkasta aikaa vaikka olikin surullisissa merkeissa.

Koulussa alkoi uusi jakso ja nyt oppiaineina on: Small Engines, Study Hall, Algebra II seka Sports Marketing. Small Engines class on siis pienten moottorien kasaamista/korjaamista. Study Hall on vain laksyjen tekemista  mutta suurin osa ajasta kuluu vain kaverien kanssa jutellessa. Algebra II on matikkaa jonne ei talla hetkella motivaation hiventakaan loydy, koska en tule saamaan mitaan kursseja takaisin suomen kouluun taalta. Sports Marketing is urheiluun liittyvaa mainostamista ja pelaajien manageroimista. Kaikki tunnit kuluu tietokoneella.

Perjantaina menimme ennen indoor soccer pelia syomaan T.G.I Friday nimiseen ravintolaan. Taalla ravintolassa on tapana, etta jos sinulla on synttarit sinulle lauletaan ja saat ilmaisen jalkiruoan. Paatimme juhlistaa minun syntymapaivaani 3kk etukateen ja sain kuulla mukavan laulun ja herkullisen jaatelon pistin poskeen. Itse peli voitettiin 12-7 ja maaliputki katkesi taas.

Viikonloppuna menimme koirashowhun jossa oli paljon koiria ja muita elaimia. Oma suosikkini oli koira joka oli minua rintaan asti (liioittelematta) ja oli pukeutunut uima vermeisiin.

Viikko 6

Huhtikuun puolenvalin paikkeilla suuntaan Bonaire nimiselle saarelle Venezuelan rannikolle Etela-Amerikkaan. Siella tarkoituksena on enimmakseen laitesukeltaa ja tutkia merenalaista maailmaa. Tata varten minun piti suorittaa sukellus kurssi. Tahan sisaltyi kirjan lukeminen, siihen liittyva testi seka itse sukellusta.

Viikko 7

Lauantaina oli joka vuotinen Rotary klubini paivallinen ja jalkiruoka. Klubi jakaantui 8 eri paivallispaikkaan, josta siirryimme samaan taloon syomaan jalkiruoka. Tama jalkiruoka talo oli suurin talo jossa olen itse ikina ollut. Se oli rakennettu 1930 by german man. Hanen myohemmin kuoltuaan talo siirtyi nunnien kayttoon ja he rakennuttivat suuren sairaalan talon taakse. 1983 tama Rotary mies osti talon ja on asunut siella siita lahtien. Talossa oli 5 kerrosta ja varmasti reilu 10 makuuhuonetta ja omat olo huoneet joka kerrokseen. Talosta loytyi myos alkuperainen Pac-Man pelikone ja coca-cola automaatti. Meilla oli omat tarjoilijat ja ruoanlaittajat ja tunsin itseni ensimmaista kertaa arvokkaaksi herrasmieheksi.



Huhhuh taas kerran oli liian pita vali paivitysten valissa etta pitaisi joku saannollisyys tahan saada mutta en lupaa mitaan. Kiitos ajastanne ja pitakaa hauskaa!


-Otto

HO HO HO!

Moroo!

Pikkusen tauon jalkeen nyt oli aika ottaa jalleen itseani niskasta kiinni ja kirjottaa blogi! Paljon on kerennyt tapahtuun ja koitan tehda blogia vahan selvemmaksi laittamalla viikon numeron ennen tekstia!

Mutta ensiksi taas vahan koulusta juttua! Niinkun viimeksi hehkuttelin jalkapallo joukkueesta niin kausikin on nyt ohi! Menestys playoffeissa jai vahan  pettymykseksi mutta tarkeimpana sielta kuitenkin jaivat 20 uutta kaveria ja paljon kokemuksia! Uusi jakso alkoi koulussa ja 3 viikkoa loman paattymisenkin jalkeen alkaa jalleen uusi jakso! Talla hetkella minulla on 3 uutta ainetta silla ensimmainen aine tarvitsee kaksi jaksoa lapikaymiseen. Uusia aineitab ovat Marine Biology, Automotive Fundamentalism and Outdoor Pursuits. Marine Bio on siis veteen liittyvaa biologiaa joka on todella mielenkiintoista! Automotive Fundamentals on autojen korjailua (amis) joka on ihan hauskaa mutta odotin vahan enemman kuin esim. autojen pesua. Outdoor Pursuits on liikuntaa, joka painottuu enemman ulkona tapahtuvaan liikuntaan. Ollaan tehty mm. kalliokiipeilya ja lumikengilla kavelya.

Viikko 42

Arkipaivat on yleensa hyvin samanlaisia viikolla ettei jaa paljoa aikaa tehda kavereiden kanssa eli viikonloppuna tapahtuu enemman. Tana viikonloppuna menimme camping retkelle noin tunnin ajomatkan paahan. Ja siis mita oletin, nukkumista teltassa, oli vaara oletus. Kaikilla perheilla oli omat asuntovaunut mukana minne mentiin jos oli kylma tai kun nukuttiin. Talla camping paikalla oli metsa hyvin lahella jossa oli paljon puita jonne kiiveta ja rikkoutuneita kallioita josta pystyi hyppimaan toiselta toiselle. Muutaman luolan loysimme ranskalaisen kaverini Davidin kanssa ja luolista tuli paljon mieleen eri elokuvia!


Viikko 43

Talla viikolla oli jalleen aika rotarymeetingille eli tapasin jalleen vaihto-oppilas kaverini eri maista ja paljon oli hauskaa! Viikonloppuna juhlittiin samaan aikaan halloweenia eli koko meeting keskittyi enemmankin tahan. Lauantaina vietettiin kansainvalista Tee Hyvaa paivaa. Eli lauantai aamulla menimme vanhaintaloon jutusteleen naiden rouvien ja herrojen kanssa ihan mista kukakin halusi. Iltapaivalla veistimme kurpitsoista naamoja ja olin ihan  kokenut koira kun tein saman jo kaksi viikkoa sitten! Vaikka vahan vanhoja jo olimmekin niin saimme menna trick or treat kierrokselle ja mukaan tarttui paljon namusia nam! Illalla menimme Haunted House nimiseen kummitus taloon. Taman tarkoituksena siis on etta talon sisalla on nayttelijoita jota yrittavat pelotella sinua. Voin sanoo etta olis muuten aika siisti tyopaikka! Sunnuntaina matkalla kotiin poikettiin kurpitsafarmilla, jossa seikkailimme maissipelto sokkelossa, ammuimme kurpitsoja ja menimme kummitustaloon!

Arvatkaa mika on mun kurpitsa....

Koko ryhmarama (Ylarivi vasemmalta oikealle: Ana(Meksiko), Lucia(Espanja), Eduard(Slovakia), Johannes(Saksa), Jeff(Indonesia), JV(Brazil) ja Simon(Taiwan). Keskirivi: Mariana(Brazil), Sondre(Norja), Emilia(Chile), Elena(Italia), Kawita(Thaimaa), Ailen(Argentina) ja Saika(Japani). Eturivi: Kunigas(Suomi)

Trick or treat kierroksella olin poliisi ja kaksi kaverustani zombeja.

Eeppisin hetki talla reissulla tapahtui kun JV, vankila asussa, unohti hanskansa tahan talon eteen ja huomasi sen autossa, jolloin lahti juoksemaan nopeasti hakemaan sita. Mina poliisina nain vankikarkurin juoksevan pakoon niin lahdin juoksemaan peraan ja saimme paljon hammentyneita pysahtyvia autoja vastaamme.

Rakastuin kissanpentuun!

Kurpitsan ampumista ja jaatavat tuuletukset tauluun osumisesta

Heppatytot

Viikko 44

Torstaina ystavani koulusta vietti syntymapaivaansa ja sen kunniaksi menimme syomaan Buffalo Wild Wings nimiseen ravintoilaan, joka siis on siipiravintola. Itse soin 4 siipea kaikkein tulisimmalla kastikkeella ja kaikki ne maa vetelin. Oli hyvaa!

Perjantaina menin Homestead nimiseen kouluun katsomaan italialaisen ystavani ja hanen 3 vaihtari kaverin esitysta jolla vaihtarit kerasivat rahaa omiin juttuihinsa. Siella oli myos koulun oppilaita esiinytmassa niin sketsien, laulu ja stand-up esityksien merkeissa.

Viikko 45

Mies Rotary jarjestosta, eli siis kertaalleen minun vaihtojarjesto, halusi vieda minut katsomaan Wisconsinin yliopiston amerikkalaisenjalkapallon pelia lauantaina. Oli kylla huippu kokemus!! Mita siis odotin talta reissulta, amerikkalaistajalkapalloa. Mutta mita sain oli myos paljon muutakin. Yliopiston bandi esiintyi ja ennen pelia oli paaaaljon eri ohjelmaa tarjolla.

Kuvista kiitokset Rotary ystavalleni Markille! Kaikki punaiset joita naet ovat Wisconsinin kannattajia! Noin 81 000 katsojaa

Koko matkan kohokohta

Viikko 47

Perjantaina menin Milwaukee Admiralsin jaakiekko peliin. Pelista teki hienon kun nain 4 suomailaista viilettamassa kentalla! Oli Miikka Salomaki, Joonas Rask, Joonas Jarvinen ja Jani Hakanpaa.

Lauantaina Bill minun Rotary klubista vei minut Illinoisiin, jossa oli edellis viikkona ollut erittai  paha myrsky. Oli erittain surullisen nakoista nahda talonraunioita ja loytaa leluja joilla ei ole enaan omistajaa.

Viikko 48

Thanksgiving loma!!! Kylla tuli loma tarpeeseenki. Mutta siis mika muistikuva mulle jai thanksgivingista, ruoka ja ruoka. Keskiviikona ruokavalioon kuului, aamupalaksi pekonia ja pannukakkuja, lounaaksi bigmac ateria mcdonaldsissa ja paivallinen Stack'd nimisessa hamppari ravintolassa! Ainakin masu taynna. Torstaina oli itse Thanksgiving paiva ja oli suuuret poydat taynna ruokaa ja paljon tuli syotya ja seuraavan paivan paastosin omasta tahdostani. Illalla menimme katsomaan White Christmas nimisen musikaalin ja oli tosi hyva!

Perjantaina oli kuuluisa Black Friday. Eli Black Friday on Yhdysvaltojen suurin shoppailu paiva ja jotkut hinnat olivat aivan naurettavia. Jostain loysit 65" television hintaan 299$ tai iPadin 99$. Itse paatin pysya pahimman ruuhka-ajan kotosalla silla edellisvuonna Black Fridayn takia kuoli  4 ihmista.


Viikko 49
Lauantaina Bonnie niminen nainen Rotary klubistani vei minut Palermo's nimisen pizzatehtaan esittelykierrokselle. Ja oli kylla hyva kokemus ja nyt tiedan kuinka pakastepizzat oikeasti tehdaan. Mukana oli myos Marjatta niminen nainen joka muutti Yhdysvaltoihin 80-90 paikkeilla Yhdysvaltoihin ja oli mukava vaihtaa parit sanaset suoemksikin.

Samana iltana vietimme ystavaperheiden kanssa joka vuotista tapaamista. Ohjelmassa oli enimmakseen ruokaa ja jutustelua mutta myos "White Elephant" niminen lahjanvaihto kisa. Tarkoituksena oli ostaa mahdollisimman tyhma lahja ja paketoida se kauniisti.

Viikko 50

Keskiviikkona sain mahdollisuuden menna Rotarien sponsoroimaan juhlaan, joka oli tarkoitettu pojille, joilla on ollut rankka elama jostain syysta. Jokaisella Rotary jasenella oli joku poika jolle piti ostaa lahja. Oli niin mukava nahda poikien  olevan iloisia kun joulupukki toi heille lahjoja!

Lauantaina oli aika lahtea Chicagoon! Sinne menimme jalleen vaihto-oppilas ystavieni kanssa. Chicagoon paastyamme soimme ensin kuuluisaa Chicagolaista pizzaa joka oli vahanniinkuin tuhti pannupizza. Kavelimme kuuluisassa Millenium Parkissa ja Michigan Avenuella joka on kuuluisa shoppailu katu. Itse en paattanyt ostaa mitaan koska hinnat olivat aivan liian kalliita. Jotkut kuitenkin ostivat esim. takin hintaan 275$ jonka saa taysin samanlaisena Milwaukeesta hintaan 120$. Illalla menin norjalaisen ja saksalaisen ystavani kanssa subwayhyn syomaan.

Sunnuntaina suuntasimme yhteen maailman suurimmista akvaarioista, Shedd Aquariumiin. Taman jalkeen suuntasimmekin kotia kohti paitsi matkalla poikkesimme syomassa keskuksessa jossa oli vain ruokapaikkoja.

Ehka hienoin pullo mita oon ikina nahny! Ps. En koskenutkaan siihen

Bill on minun rotary klubissani ja tapasin hanet 8 miljoona ihmisen seasta aivan sattumalta!

Paras vaatemerkin nimi! Vaude!

Chicagon korkein rakennus

Rakennuksen korkeimmassa kohdassa on mahdollisuus astua lasille joka on rakennuksen ulkopuolella. Itse paadyin tekemaan punnerruksia siella

Ei ollu sankyja niin piti nukkua lokeroissa

-Otto